maanantai 27. tammikuuta 2014

Huopahankiainen



Huovutin tämän talviasuisen pupun syksyllä 2003. Malli on itse kehitelty. Pupu on huovutettu työväenopiston huopaeläinkurssilla veistostekniikalla.

Kuva on surullisen huono, koska pupu on tässä jo 9 vuotias eli jo monet leikit kestäneenä. Korvat jo lurpattavat.

Päällys on huovutettu ja sisällä on pehmeätä huovutusvillaa. Pinta siis huovutettiin itsepiirretyn maitopurkkikaavan muotoon. Lisäksi jaloille ja korville piti leikata maitopurkista kaava. Kirjastosta hain pinon luontokirjoja ja yritin saada oikean ilmeen syntymään neulahuovuttamalla. Muistan, kuinka vaikeata oli saada nenäosa istumaan oikeaan kohtaan! Olin niin tohkeissani tätä tehdessäni, että unohdin täyttää toisen etujalan sääriosan! Pupulla on paljon leikitty – jalatkin jo kantavat. 

Aina kun tämä osuu käteeni muistan sen tekohetken flow-tunteen: menetin täysin ajan-, paikan ja näläntajunkin.

Tiedättekö sitä, että jäniksenpojat nimetään sen mukaan minä vuodenaikana ne ovat syntyneet. Hankiaiset syntyvät hankien aikaan ja sänkiäiset, kun vilja on jo puitu, sängelle. 

3 kommenttia:

  1. Onpa söpö pupu. Noitahan kannattaisi tehdä lisää!

    VastaaPoista
  2. Huovutin samalla veistostekniikalla omasta päästä keppihevosen. Vanha haravanvarsi toimi keppinä. Väritys on kirjava. Sekin on käytössä kovia kokenut. Ehkä liitän sen kuvan myös tänne.

    Tämä pupu oli hesarin käsityöäänestyksessä marraskuussa 2007. Sanotaan, että kaikki mikä on kerran netissä löytyy sitten iäti. Ei sitten löydy, vaikka kyselin hesaria myöten.

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa lukijaksi anne! Jo kolmas lukija. Montakohan on koossa, kun vuosi tätä blogia tulee täyteen vappuna.

    VastaaPoista