perjantai 24. maaliskuuta 2017

Kissoja villapaidassa

Kissoja villapaidassa kertoo erään villapaidan tarinan. Tätä on yritetty ostaa päältä, mutta kukapa paitaansa möisi. Paita täytti juuri 26 vuotta ja still going strong.

Kissapaita, jolla on tarina

Ojennan tässä teille pääkohdat. Tarinan sivujuonteet ovat ystävällisesti suluissa.

Lankojen hankinta

Ystäväni Minnan kanssa olin interraililla Keski-Euroopassa 80-luvun lopussa. Tapasimme Garda-järvellä (jonne eksyimme) müncheniläisen tytön, joka lupasi majoittaa meidät sekä etsiä paikallisen hyvän lankakaupan (myös kamerakaupan). Triesten, Pulan, Ljubljanan ja Wienin jälkeen matkasimme siis Müncheniin ja ostin villalangat sieltä. Sulloin siis langat rinkan pohjalle.

Paidan suunnittelu


Ensimmäinen luonnos kissapaidasta

Suunnittelin kuvioita puuväreillä 2 mm ruudutettuun vihkoon ja aloitin reippaasti omasta päästä silmukoilla. Noin 15-20 cm neulottuani havaitsin, että liian kapea tulee. Purkamaan siis.

Toinen luonnos neulepaidasta

Suunnittelin uuden mallin peiteväreillä suurpiirteisemmin. Kuvioita tuli tähän huomattavasti vähemmän.


Paidan neulominen

Kävin 1989 -90 syyskuusta helmikuulle Äänekoskella insinöörityötä tekemässä perjantait  ja lauantait, joten ne illat jäivät hyvin neulomiseen. Muun ajan opiskelin Tampereella. (Insinöörityön aihe oli Paperikoneen Online- mittareiden tarkkuus, tarkistus ja kalibrointi). Kissavillapaita ja insinöörityö valmistuivat hiihtoman kynnyksellä 1990.

Jaanan kanssa Cerviniassa, yllä vasta valmistunut villapaita

Ystäväni Jaanan mummo voitti Aurinko Jaffa -kilpailusta viikon laskettelumatkan Italian Cerviniaan. Kuvassa olemme Jaanan kanssa Cerviniassa. Cervinia on pieni kylä Pohjois-Italiassa lähellä Sveitsin rajaa. Ihastuttava paikka.

Muita versioita


Tyttären kissapaita

Myöhemmin neuloin vielä kaksi kissapaitaa Novitan Cottonella -langoista. Toisen sai kummityttöni. Hänen neulepaitaansa jatkoin hihoja ja helmaa. Niin kovasti hän piti paidasta. Tämä on tyttären paita. Hiiret tavoittelevat juustoja. Kissat aikovat napata hiiret.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Valokuvaus haasteena

Dalmatialaispentu, Felix 11 viikkoa
Osallistuin stoori-valokuvaushaasteeseen. Keräsin kuvat ja stoorit tänne yhteen paikkaan omalle sivulle.

Minua kovasti ilahduttaisi, jos kertoisit kommenteissa, mikä kuva koskettaa.

Yllä olevan kuvan Felix tuli vastaan luontopolulla helmikuisena päivänä. Terveiset omistajalle, jos satut tänne blogiin.

torstai 12. tammikuuta 2017

Paperiruusuja juhliin

Paperiruusut pöytäkoristeina
Kesäisissä juhlissa voi käyttää mainiosti paperiruusuja pöytäkoristeina. Ne eivät tuoksu ja tuotta yhtä lailla iloa ja kauneutta ympäristöön.

Valmistusohjeet löytyvät aiemmasta postauksesta vuodelta 2013.

Rippimekon tarina: keltainen ja valkoinen

Sain joulun välipäivien aikaan piirustuksen: tällaisen mekon haluaisin. Mekko oli valkoinen ja vyötäröllä, toisella sivulla oli pieniä sinisiä kukkakoristeita.

Huhtikuussa rupesin jo ehdottelemaan josko tekisimme siitä harjoituskappaleen. Halusin välttää tilanteen, että juhlat ovat jo ensi viikolla ja mekon valmistumisessa suuria ongelmia - ja kaupoista kaikki sopivat ja mieleiset loppu. Eurokankaasta etsimme suunnitelman mukaiset kankaat, mutta eri värisinä. Olipa hyvä, että ompelimme harjoituskappaleen! Kangasvalinta aiheutti ongelmia kaavan jäljentämiseen ja ompeluun. Materiaalina oli nimittäin sifonki päälle ja satiini vuoriksi. Molemmat olivat todella luikeroita jo kaavoja piirtäessä. Lisäksi yläosa päätettiin muotoilla tyköistuvaksi, joten muotolaskosten olisi pitänyt osua kohdikkain. Sifonki oli niin läpinäkyvää, että eri kohdilla olevat satiinin muotolaskokset häiritsivät liikaa.

Kaavana oli Jukka Rintalan pikkumusta kotelomekko, jonka alaosaa muokattiin viistoksi.

Keltainen harjoitusmekko vyö asusteena

Päästiin kesäkuuhun ja päätimme Eurokankaan myyjän suosituksesta valita kankaiksi puuvillasatiinin sekä morsiussifongin. Sifonki oli valkoisempaa ja tukevampaa kuin perinteiset sifongit. Kaavaa muokattiin. Hihan yläosaa suoristettiin ja kaula-aukkoa hiukan kavennettiin sivuilta.

Jukka Rintalan erikoiset kaartuvat muotolaskokset
Muotolaskoksia oli neulattava tiuhasti

Yläosan päälli- ja vuoriosat sekä helman vuori ommeltiin puuvillasatiinista ja helmaan rypytettiin päälle kaksinkertainen sifonkikerros.

Entä sitten kukat? Valmiita kukkia etsimme. Eipä vaan löytynyt kukkia, ei edes sopivan väristä pitsikangasta. Varastoista löytyi yksi valkoinen pitsikangas, jonka kukat tytär sitten töpötteli kangasväreillä. Kangaspalan lehdet värjättiin sävyyn sopiviksi. Kukat ja lehdykät tytär leikkasi irti ja sommitteli paikoilleen. Kun niiden paikat asettuivat, kiinnitin ne liimaharsopalasilla ja lopuksi ommellen pienin pistoin. Sävy sävyyn- sopivat Swarovski-strassit löytyivät alemana tanssitarvikeliikkeestä Palokasta. Ne poimittiin kätevän mehilaisvahakynän avulla.

Etupuolen kylkeen kiinnitetyt kukat

Swarovski-strassit valittiin valtavasta valikoimasta sävy sävyyn
Tässä on lopputulos. Juhlittava oli mekkoonsa tyytyväinen ja juhlat mukavat. Kiitos kaikille juhliin osallistuneille.
Mekko etupuolelta. Koristekukkia on vain toisella kyljellä.

Koristekukat jatkuvat myös sifongin puolelle.




sunnuntai 28. elokuuta 2016

Paperin ja kartongin keräyslaatikot

Nyt sujuu paperin ja kartongin keräys




Paperin ja kartongin kerääminen on ollut haasteellista. Pinoja on kertynyt. Niinpä päädyin askartelemaan tällaiset laatikot.

Isompi on tabloidikokoisille sanomalehdille sopiva. Runkona on banaanilaatikko, jonka pohjan aukon liimasin umpeen laatikossa mukana olleilla paksuilla papereilla. Kuivumisen jälkeen leikkasin tapetista pohjasta päädyn ja sisäpohjan kautta toiseen päätyyn ja pohjaan ylettyvän suikaleen ja liimasin sen kiinni. Leikkasin halkioita kädenreikiä varten laatikon mukaisesti ja liimasin aukon ehjäksi. Jälleen odottelin seuraavaan päivään. Samaan tapaan leikkasin ja liimasin leveämmän sivun.

Pienempi laatikko on kartonkeja varten. Sen runko on kopiopaperilaatikko. Päätyjä on tuettava lisäpahvilla, koska muuten ne ovat liian vetelät. Kädensijat voi leikata, jos haluaa.

Tapetti on rautakaupan poistotapettia. Vinyylitapettia. Liimana käytin Erikeeperiä kertakäyttöveitsellä levitettynä.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Avaruudelllisia rakennelmia

Tyttären pallo ja minun keinupaviljonki
Tyttären kanssa matkasimme mielenkiintoiseen näyttelyyn Jyväskylän yliopistolle. Siellä on vielä 30.9. saakka matematiikkaa ja kuvataiteita yhdistävä Tangram-näyttely.

Näyttelyssä voi tutustua erilaisiin kolmeulotteisiin hahmoihin (leikkauksiin, peilauksiin, kaleidoskooppiin, tangram-paloista rakentamiseen yms.). Mielenkiintoista oli se, että kunkin yhteydessä oli kerrottu mitä taitoa tehtävässä käsitellään ja missä ammateissa sitä taitoa tarvitaan: sisustaja, kutoja, arkkitehti, lääketeollisuuden kehittäjä, taiteilija, insinööri. Ammatinvalinta kun on perheessä ajankohtaista.

Parasta näyttelyssä oli itse tekeminen. 4D frame-palasista sai kokeilla rakentaa joko valmiin mallin mukaan tai sitten oman pään mukaan. Nämä olivat hiukan monipuolisempia kuin geomagit, jotka liittyvät magneetin avulla. 4DFrameissa on eri mittaisten putkien lisäksi liitososia (3-, 4-, 5-, 6- ja 8-sakaraisia). 6- ja 8-sakaraisissa on keskellä reikä. Sakarat ovat litteitä ja ne taipuvat.

Hetkessä olimme flow-tilassa liitososien ja putkiloiden kimpussa. Tytär rakensi pallon 6- ja 5- kulmaisista kappaleista. Keinupaviljongissa voisi keinua. Näyttelyssä oli valmiita isoja rakennelmia mm. Eiffel-torni. Pahoittelen kuvan laatua.

Erittäin mainiota kesäpuuhaa koko perheelle.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kevät suorastaan vaatii tulppaaneja

Tulppaanit tölkissä

Ihan pitkästä aikaa oikealla kameralla kuvattu kuva. Vein tämän tulppaaniasetelman hangelle. Olihan hankikantokeli. 1/320, f11 ISO 200. teleobjektiivi käytössä.

Tässä on Riihimäen lasin Ilves-tölkki, jonka sisälle asettelin tulppaanit myötäpäivään kiertämään. Ne notkistuvat kummasti kun antaa niiden näivettyä. Liiat lehdet kannattaa ottaa pois. Sitten nestejännitys on niistä kadonnut, katkaistaan tyvet pois. Vino imupinta on parempi. Tulppaanit asetellaan astiaan. Tulppaani venyy helposti mittaa, jos se saa reilusti vettä. Pohjalle riittää siis noin sentin verran vettä.

Tämä asetelma on parhaimmillaan kylmässä paikassa. Sisätiloissa se saattaa hujahtaa hetkessä ulos tölkistä.